Kuka kannattaisi öyhökratiaa?

Olen seurannut viime vuosina harmissani sosiaalisessa mediassa, poliittisissa väittelyissä ja valtakunnan politiikassa käytävää keskustelua. Poliittiset laidat tuntuvat koventavan toimintatapaansa some-kentällä sättimisessä ja syyttelyssä, sekä lupailemalla asioita, jotka eivät välttämättä liity millään tavalla esimerkiksi kunnalliseen päätöksentekoon. Sanat ovat entistä rumempia, äänenpainot lujempia. Puhutaan keskustelukumppanin yli ja mekkaloidaan muutenkin kaikin tavoin. On näyttänyt siltä, että sitä kuullaan, joka sanoo rumimmin tai huutaa kovimmin. Mitä ihannoitavaa on sellaisessa viestinnässä, jossa ei kunnioiteta keskustelukumppania, vaan aliarvioidaan ja vähätellään omaa egoa nostattamalla? Poliittiset päätökset perustuvat aina arvoihin. Ei kai kukaan halua, että tulevaisuuden päätöksiä tekevät ne, joille lyhytnäköinen taktikointi ja loan heitto on arkipäivää? Öyhökratia on sitä, että jyrätään. Keskustalainen viestintä on puolueen alkumetreiltä saakka perustunut alkiolaisiin arvoihin. Meillä kunnioitetaan jokaista tasaveroisena keskustelukumppanina, vaikutusvaltaisena yhteisön jäsenenä ja arvokkaana yksilönä. Keskustalainen päätöksenteko pohjaa inhimilliseen, tasa-arvoiseen ja kunnioittavaan ihmiskäsitykseen, jossa pyritään oikeudenmukaisuuteen. Asioita punnitaan eri näkökantoja kuullen ja päätökset tehdään perusteelliseen harkintaan perustuen. Inhimillisyys on sitä, että ymmärrämme toinen toisemme merkityksen ja pelaamme yhdessä samalla puolella. Maaleja tulee parhaiten keskeltä, yhteistyöllä. Demokratia on sitä, että toteutetaan yhteinen tahto.